maanantai 24. elokuuta 2015

Päikkäreitä ja pikkusukkia





Tyttäremme nukkuu päikkärinsä parhaiten ulkona. Meillä ei ole kuitenkaan omaa pihaa, joten nyt kesällä olen kärrytellyt hänet jonnekin mukavaan neulomispaikkaan ja neulonut sarjatuotannolla pikkusukkia hänen nukkuessaan. Samalla saivat kyytiä ohuet sukkalangat, joiden määrä oli päässyt ryöstäytymään jo pahemman kerran käsistä.

Välillä neulomisaikaa on ollut parikin tuntia, joten sukkia alkoi kertymään ihan mukavasti. Tyttäremme ei luonnollisestikaan näin monia sukkia tarvi, joten kävin viemässä sukat Hopelle. Syksyn tullen niille on varmasti käyttöä.

Pikku Godzilla auttoi ystävällisesti sukkien kuvaamisessa.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Vanhat trikoovaatteet matoksi!





Kerroinkin jo kesäkuussa aloittaneeni virkkaamaan pyöreää mattoa kuteista, jotka leikkasin vanhoista trikoovaatteista. Ja senkin kerroin, että innoituksen tähän sain Mariko Palomaan Itte tein ja kierrätin -kirjasta. Vaatteet ovat kotoisin omasta ja ystäväni vaatekaapista, sekä kierrätyskeskuksesta. Hintaa matolle tuli huimat 2€!

Jostain syystä innostuin tämän maton virkkaamisesta aivan hirvittävästi. Oli mahtavaa nähdä, miten aivan kauheistakin rytkyistä tuli hienoja raitoja mattoon. Monilla kierrätyskeskuksen vaatteilla olisi tuskin ollut enää elämää sellaisenaan.

Osviittaa virkkuuseen katsoin Hella & houkutus -blogin ohjeesta. Mutta kuten tämänkin blogin kirjoittaja kertoo, ei ohje enää jossain vaiheessa päde, vaan lisäyksiä on tehtävä mattoon silloin kun siltä näyttää. Aika nopeasti sen kuitenkin oppi, tarvittiinko lisäyksiä vai ei.

Jipitijei! Matto on oikea ilopilleri!

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Puolivuotispäivä ja muuta kesänviettoa





Kesä on ollut mahtava viileistä säistä huolimatta. On grillailtu, mökkeilty, tavattu sukulaisia, käyty ulkona syömässä, puuhasteltu kasvimaalla ja laitettu kotia. Niin, ja tietysti ihmetelty esikoisemme kasvamista. Kuinka hurjasti ihminen kehittyykään ensimmäisen vuotensa aikana!

Kesäkuun 30. päivä vietimme tyttäremme puolivuotispäivää. Leivoin juhlan kunniaksi gluteenittoman Britakakun raparperi-mansikkatäytteellä. Kakkuun katsoin osviittaa Katriinan keittiössä -blogista. Tuli muuten hyvää!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Paidanhelmasta pipoksi






Halusin tehdä tyttärellemme ohuen kesäpipon. Siispä kaivelin kangasvarastostani uudet palat trikookangasta. Puuhakkaana aloin toimeen tytön nukkuessa päiväunia, enkä vaivautunut mittaamaan päänympärystä. Leikkasin suoraan neljä pipoa, joista kolme osoittautui liian pieniksi ja neljännen tunaroin unohtamalla alareunan kääntövaran.

Siispä oli keksittävä varasuunnitelma. Ystäväni oli antanut käyttööni vanhoja trikoopuseroita matonkudetarpeiksi. Keltainen paita oli vielä leikkaamatta, joten päätin ommella pipon sen helmasta. Eteen ompelin vielä pienen heppakoristeen ja näin oli pirtsakka kesäpipo valmis! Paidasta riittäisi vielä hyvinkin myös pirtsakoihin kesätumppuihin.

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen taidekokemus





Ikuistin ystäväni avustuksella 5,5 kuukauden ikäisen tyttäremme kädet ja jalkapohjat. Apu oli tarpeen, sillä tämän ikäiset vekarat ovat jo aika touhukkaita liikkumaan. Kuvista on tarkoitus tehdä myöhemmin taulu.

Huomenna, 14. päivä kesäkuuta, vietetään luonnonkukkien päivää. Siksipä keräsin vaunulenkin varrelta kaikki löytämäni luonnonkukat. Lyhyessä ajassa löytyi melko monta lajia. Muut olivat tuttuja, mutta ylimmän kuvan metsässä rehottavaa valkoista kukkaa en ollut aiemmin nähnyt.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Pieni aprikoositaulu



Tällainen taulu löytyi arkistojen kätköistä, ja päätin viimein laittaa sen kehyksiin ja seinälle. Taulu on vuodelta 2009, jolloin harjoittelin vesivärimaalausta kuvataidekasvatuksen pääsykoetta varten. Aprikoosit on puolestaan kuvattu keväällä 2008 Elefsinassa, Ateenan esikaupungissa. Aprikoosien kypsyysaste taisi vähän muuttua maalatessa.

Tarkennuksena mainittakoon, ettei minusta tullut kuvaamataidon opettajaa, mutta tuli jotain muuta, ja vesivärimaalaus jäi rakkaaksi harrastukseksi.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Inspiroiva kirja ja matonpoikanen




Tutustuin toukokuun lopulla Mariko Palomaan kirjaan Itte tein ja kierrätin, ja ihastuin siihen heti ikihyviksi. Kirja sisältää paljon vinkkejä ja ohjeita siihen, miten erilaisia materiaaleja voi kierrättää ja vanhasta tehdä uutta. En oikeastaan halua nostaa tässä esiin mitään yksittäistä ohjetta, sillä kirja toimi minulla pikemminkin kokonaisvaltaisempana inspiraation lähteenä.

Kerronpa kuitenkin, että kirjan lukemisen jälkeen suuntasin ensimmäisenä vaatekaapilleni ja aloin saksimaan vanhoja trikoovaatteitani matonkuteiksi. Kehotin myös paria kaveriani tekemään kevätsiivouksen vaatekaapilleen ja pyörähdin etsimässä saksittavaa kierrätyskeskuksestakin.

Matonkuteista on nyt syntynyt pieni matonpoikanen, joka kasvaa sitä mukaa, kun ehdin hankkia kuteita. Maton virkkaaminen on ollut rentouttavaa puuhaa, sillä se ei ole turhan tarkkaa. Kuteiden ei tarvitse olla tarkasti saman paksuisia, printit eivät haittaa ja kaikki värit ovat tervetulleita. Mitä värikkäämmät kuteet, sitä iloisempi sekamelskamatto! Sisäistä mummoani hihityttää.