Tämän syksyn Novita lehdessä oli paljon käyttökelpoisia ohjeita uutuuslanka Purolle. Päätin kokeilla kanervikkosävystä pitkänmallista pipoa ja kaulaliinaa. En kuitenkaan saanut soviteltua pitkänmallista pipoa oikein mitenkään kivasti päähäni, joten päätin lyhentää sen tällaiseksi kisunkorvamalliksi.
Puroa oli oikein miellyttävä neuloa ja värinvaihdot olivat jännittäviä. Ymmärrän kuitenkin senkin, miksi jotkut neulojat ovat menettäneet langan kanssa hermonsa. Kerissä on erivärisiä säikeitä, jotka tekevät keristä keskenään eri näköisiä ja langanvaihdosta vaikeaa. Lisäksi joku väri on aina kerissä vähäinen, kuten kanervikossa tuo vaalean vihreä. Sanoisin kuitenkin, että neulominen oli helppoa, kun ei tarvinnut suunnitella värejä. Neuleista vaan tuli sellaisia kuin tuli.
Palatessani Jalon kanssa pipon ja kaulaliinan kuvausreissulta löytyi maasta lasten lusikka, jonka otin mukaan viedäkseni sen hiekkalaatikolle. Jalohan tietysti otti touhun leikkinä ja yritti ottaa lusikan haltuunsa. Kylläpä nauratti, kun katsoin kamerasta millaisia kuvia tuli oikein napattua.
Ihan loistava kuvasarja koirankuonolaisesta jälleen...:D Ja alahammasilme ikuistettuna myös :D
VastaaPoistaHahaha! Sinäkö huomasit XD Meinasin laittaa, että Kahviaddikti voisi sitten katsoa sitä toista kuvaa vasemmalta vähän tarkemmin. Taitaa olla ensimmäinen alahammasilmeen ikuistus ainakin meidän kameralla.
VastaaPoistaJoo. :D Toi kielikuva on kans mainio. XD Teillä on kuvauksellinen koiriella!
VastaaPoistaIhku purosetti.
VastaaPoistaMäkin täällä mietiskelen, mitä tuosta Purosta vielä keksisi. Toisaalta se on niin makoinen, mutta toisaalta tuleehan noista aika... villejä. Musta tuo lanka sopii ehkä parhaimmin juuri asusteisiin, pipoihin, huiveihin ja muihin. En itse rupeaisi ehkä paljon sitä hihatintani isompaa juttu tekemään - en halua olla ihan kauttaaltani iloisen sekametelsopan peitossa. ;)
Toi Puro on toisaalta silleen tosi rentouttavaa ja meditatiivista lankaa, että siitä lopputuloksesta sitten tulee just semmoinen kuin tulee - on turha yrittää liikaa suunnitella. Tykkään siitä. Teen yleensäkin käsitöitä vähän semmoisella "katsotaas miksi tämä muodostuu" -meiningillä ja siihen Puro suorastaan pakottaa.
Ps. Niin, Anitta täällä edelleen kirjoittaa, vaikka vaihdoin tuon käyttäjänimen. Tuli jotenkin semmoinen olo, että haluan vähän anonymiteettiä tähän blogipersoonaani, vaikka ei mua edelleenkään haittaa, että blogia lukee myös omat kaverit - jotka siis saa myös tietää, kuka olen. ;)
VastaaPoistaMoikka!
VastaaPoistaTosi ihana pipo ja kaunis kaulahuivi!! Siulla on söpö koira :D !!