Pyhäinpäivän kaffit

Pyhäinpäivän päiväkaffittelut olivat vähällä mennä mönkään, kun vieraat eivät päässeetkään tulemaan. Onneksi löytyi kuitenkin ystäviä, jotka pääsivät kyläilemään näin lyhyellä varoitusajalla ja tulivat urhoollisesti tuhoamaan edellisenä iltana leipomani Baileys-juustokakun kanssamme. Suklaanameissa on sisällä Macadamiapähkinä. Laitoin pähkinät vuokiin ja kaadoin sulatettua Fazerin sinistä päälle. Koristelut pursottelin valkosuklaasta. Idea tuli siitä, että saimme kerran Macadamiasuklaakonvehteja tuliaisiksi Thaimaasta ja ne olivat niin hyviä, että oikein harmitti kun niitä ei saanutkaan Suomesta. Piti sitten valmistaa itse :)

Ihanaiset vieraamme toivat myöskin kolme kerällistä lankaa mukanaan. Vihreä kerä Novitan Ainoa, raikkaan turkoosi kerä Novitan Teddyä ja kerällinen Eestistä tilattua hahtuvavillaa. Vau. Hahtuvavillasta teen varmaankin huovutetut lapaset ihan itselleni. Ravelrystä jo kävinkin ohjeen kaivelemassa.

Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain sinistä

...mutta ei kuitenkaan mitään lainattua ja lisäksi vähän mansikkatoffeekarkkeja... Kirppistelypäiväni oli varsin onnistunut, löysin pienen sinisen Mariskoolin 7,50 eurolla ja sinikukkaista kangasta, joka lapun mukaan oli 70-luvulta. Skooli oli täysin uusi, aito ja virheetön. Ihmettelin miksi myyjä halusi päästä siitä eroon.
Kangasvarastoni on pikkuhiljaa uhkaavasti kasvanut. Olisi jo aika ommellakin niistä jotain, eikä vain hamstrata kaikkia kivoja paloja tuonne kaappiin. No, eiköhän niistä jossain vaiheessa jotakin synny...
Mansikkatoffeekarkit eivät sentään löytyneet kirpparilta, vaan kuuluivat osana ihanaan herkuttelutuliaispakettiin, jolla Kahviaddikti meitä piristi. Ulkonäön lisäksi makukin oli kohdallaan.

Lapskut ja sukat lapselle

Olemme äitini kanssa jo useampana vuonna osallistuneet Operaatio Joulun Lapseen kokoamalla paketin, joka matkustaa joulun alla jollekin lapsukaiselle Romaniaan tai Moldovaan. Yleensä äitini on tehnyt sukat ja minä lapaset, mutta tänä vuonna minä tein molemmat. Yritin käyttää lankavarastoni Seitsemän veljeksen lankoja pois, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli jo ostaa uusiakin värejä. Varastoni saisi kyllä vieläkin huveta ennen uusien ostosten tekemistä.

Tuossa oikean yläkulman kuvassa yritän muuten esitellä keittiömme pientä ilon aihetta, nupulla olevaa joulukaktusta. Edellisessä asunnossamme kaktus ei suostunut kukkimaan viime vuonna kuin yhden ainoan kukan ja senkin vasta myöhään keväällä. Kaktus on ilmeisesti viihtynyt uudessa asunnossamme, koska eräänä päivänä huomasin siihen ilmestyneen jo parisenkymmentä nuppua.

Kankainen kortti-inspiraatio

Yhdestä A4-kartonkiarkista ja pienistä kangastilkuista syntyivät nämä:


Kortti suloiselle pikku Vaapukalle. Kortin taakse runoilin seuraavanlaisen tekstin:

Mistä on pienet tytöt tehty?

Talon oma resepti:

Mutakakun pehmeyttä pulleisiin poskiin,
jasmiiniteen tuoksua tuuheaan tukkaan,
koirain hupsutuksia irrottamaan hymyä,
partasuujugurttia pieniin vinkeisiin.

[P.S. Perintötekijöillä ja ympäristön vaikutuksella saattaa olla pienen pieni merkitys]

Reseptin ainesosat selittyvät tietysti vauvan äidin pitämistä herkuista ja perheen kahdesta koirasta. Tyttelihän oli tietysti niin ihana, että minusta tuli kertarysäyksellä fani.

Laulutuokio.

Sienimetsällä.

Onnelliset.

Vielä en tiedä, kenelle kolme viimeistä korttia matkustavat. Ehkäpä juuri sinulle?