...mutta ei kuitenkaan mitään lainattua ja lisäksi vähän mansikkatoffeekarkkeja... Kirppistelypäiväni oli varsin onnistunut, löysin pienen sinisen Mariskoolin 7,50 eurolla ja sinikukkaista kangasta, joka lapun mukaan oli 70-luvulta. Skooli oli täysin uusi, aito ja virheetön. Ihmettelin miksi myyjä halusi päästä siitä eroon.
Kangasvarastoni on pikkuhiljaa uhkaavasti kasvanut. Olisi jo aika ommellakin niistä jotain, eikä vain hamstrata kaikkia kivoja paloja tuonne kaappiin. No, eiköhän niistä jossain vaiheessa jotakin synny...
Mansikkatoffeekarkit eivät sentään löytyneet kirpparilta, vaan kuuluivat osana ihanaan herkuttelutuliaispakettiin, jolla Kahviaddikti meitä piristi. Ulkonäön lisäksi makukin oli kohdallaan.
Hehhee, onpa tutunnäköisiä mansikkatoffeenameja! :D Melkein on omat jo syöty. Laitoin jätskin ja ja kanapöperön kuvat blogiin, täytynee testailla erilaisia jätskireseptejä. Jäätelön kuohkeuden salaisuus on se, sitä sekoitetaan tarpeeksi jäädytysprosessin aikana. Seuraavaksi otan varmaan testilistalle suklaajäätelön ehkä jo huomenna...? :)
VastaaPoistaNätti kangas.
VastaaPoistaMariskooleja annetaan paljon lahjoiksi - liekö joku saanut lahjaksi mariskoolin, vaikkei niistä välitä.
Erään ystäväni äiti keräilee mariskooleja - hänellä on niitä varmaan yli 20. Siellä sitten tarjotaan usein jälkkärit kaikille eri värisestä mariskoolista. Ei olis tullut ittelle ikinä mieleenkään, että se toimii jälkiruokakulhonakin, mutta hyvin se siihen sopii. Tulee oikein juhlava olo, kun lappaa mariskoolista vaikka jäätelöä naamaan.