Tämän syksyn Novita lehdessä oli paljon käyttökelpoisia ohjeita uutuuslanka Purolle. Päätin kokeilla kanervikkosävystä pitkänmallista pipoa ja kaulaliinaa. En kuitenkaan saanut soviteltua pitkänmallista pipoa oikein mitenkään kivasti päähäni, joten päätin lyhentää sen tällaiseksi kisunkorvamalliksi.
Puroa oli oikein miellyttävä neuloa ja värinvaihdot olivat jännittäviä. Ymmärrän kuitenkin senkin, miksi jotkut neulojat ovat menettäneet langan kanssa hermonsa. Kerissä on erivärisiä säikeitä, jotka tekevät keristä keskenään eri näköisiä ja langanvaihdosta vaikeaa. Lisäksi joku väri on aina kerissä vähäinen, kuten kanervikossa tuo vaalean vihreä. Sanoisin kuitenkin, että neulominen oli helppoa, kun ei tarvinnut suunnitella värejä. Neuleista vaan tuli sellaisia kuin tuli.
Palatessani Jalon kanssa pipon ja kaulaliinan kuvausreissulta löytyi maasta lasten lusikka, jonka otin mukaan viedäkseni sen hiekkalaatikolle. Jalohan tietysti otti touhun leikkinä ja yritti ottaa lusikan haltuunsa. Kylläpä nauratti, kun katsoin kamerasta millaisia kuvia tuli oikein napattua.
