Virkattu kesäkori

Vuosi sitten innostuin leikkelemään vanhoista trikoovaatteista matonkuteita. Kuteista syntyi virkattu pyöreä matto ja tänä keväänä mattoa seurasi iloinen kesäkori. Kori on virkattu Lankava Oy:n kahvallisen korin ohjeella (pienempi malli) ilman kahvoja.

Pieni kukkakortti lähti onnittelukortiksi identtisille kaksosille. Kukkia tekisi mieli virkata enemmänkin, ja kiinnitellä vaikka pompuloihin ja pinneihin.

Vanhat trikoovaatteet matoksi!

Kerroinkin jo kesäkuussa aloittaneeni virkkaamaan pyöreää mattoa kuteista, jotka leikkasin vanhoista trikoovaatteista. Ja senkin kerroin, että innoituksen tähän sain Mariko Palomaan Itte tein ja kierrätin -kirjasta. Vaatteet ovat kotoisin omasta ja ystäväni vaatekaapista, sekä kierrätyskeskuksesta. Hintaa matolle tuli huimat 2€!

Jostain syystä innostuin tämän maton virkkaamisesta aivan hirvittävästi. Oli mahtavaa nähdä, miten aivan kauheistakin rytkyistä tuli hienoja raitoja mattoon. Monilla kierrätyskeskuksen vaatteilla olisi tuskin ollut enää elämää sellaisenaan.

Osviittaa virkkuuseen katsoin Hella & houkutus -blogin ohjeesta. Mutta kuten tämänkin blogin kirjoittaja kertoo, ei ohje enää jossain vaiheessa päde, vaan lisäyksiä on tehtävä mattoon silloin kun siltä näyttää. Aika nopeasti sen kuitenkin oppi, tarvittiinko lisäyksiä vai ei.

Jipitijei! Matto on oikea ilopilleri!

Paidanhelmasta pipoksi

Halusin tehdä tyttärellemme ohuen kesäpipon. Siispä kaivelin kangasvarastostani uudet palat trikookangasta. Puuhakkaana aloin toimeen tytön nukkuessa päiväunia, enkä vaivautunut mittaamaan päänympärystä. Leikkasin suoraan neljä pipoa, joista kolme osoittautui liian pieniksi ja neljännen tunaroin unohtamalla alareunan kääntövaran.

Siispä oli keksittävä varasuunnitelma. Ystäväni oli antanut käyttööni vanhoja trikoopuseroita matonkudetarpeiksi. Keltainen paita oli vielä leikkaamatta, joten päätin ommella pipon sen helmasta. Eteen ompelin vielä pienen heppakoristeen ja näin oli pirtsakka kesäpipo valmis! Paidasta riittäisi vielä hyvinkin myös pirtsakoihin kesätumppuihin.

Heijastinkukat

Sain marraskuussa heijastinnauhaa ja muita kivoja käsityötarvikkeita tuliaisiksi Tallinnan Karnaluksista. Heijastinnauhasta, Sinooperin pallokuvioisesta nauhasta ja vanhoista napeista syntyi kivoja heijastinkukkia annettavaksi kavereille joulun alla.

Tein ruusukkeet kolmen eri kokoisen viisisakaraisen kartonkisen tähden avulla. Ruusukkeiden tekemiseen on olemassa myös apuväline, Clover Bow Maker, mutta päädyin leikkaamaan kuviot itse, kun en onnistunut saamaan apuvälinettä käsiini.

Lämpimän joulumielen toivotukset

 

"Kun hyvän mielen paketois, se kaikkein paras lahja ois."

Tänä vuonna joulukorteissani riippuu pieniä lahjapaketteja. Taustalla on vanhasta kirjasta revittyjä sivuja. Kirja (David Balfourin seikkailut) löytyi aikoinaan kirjaston kierrätyskärrystä. Eipä tiennyt kirjan jättäjä minkälaiseen uusiokäyttöön kirja vielä päätyy. Kortteihin menevät sivut piti syynätä aika tarkkaan, koska niissä oli joulutoivotuksiin sopimattomia tekstejä. Hih.

Kirjastokassi

Vanhoista kankaista on ihana ommella tilkkutöitä, kun voi samalla muistella mistä tilkut ovat kotoisin. Ompelin itselleni kirjastokassin, jonka kankaista suurin osa on kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta. Kassista tuli niin kiva, että se taitaa päästä ulkoilemaan muulloinkin, kuin kirjastoreissuilla.

Joku saattaa muistaa aiemmin ompelemani tyynyliinan, jossa käytin samaa koirakangasta. Ja samaa hirsimökkitekniikkaa. En ole vaivautunut opettelemaan muita tekniikoita, sillä minulla ei ole kunnon välineitä. Hirsimökkitekniikka onnistuu ihan hyvin pelkän lyijykynän ja viivottimen avustuksella.

Kassista pilkistävään uusimpaan Bridget Jonesiin olin muuten aika pettynyt. Mutta ei siitä sen enempää.

Kukkivat Ystävänpäiväkortit

Seinällämme oli viime vuoden Minna Immosen kaunis kalenteri. En halunnut heittää kuvia hukkaan, vaan leikkasin muutaman kukkasen talteen ja liimasin valmiille korttipohjille. Ja kas! Sain hyvän mielen kierrätyksestä ja neljä iloista korttia lähestyvää Ystävänpäivää varten.

Viikon pienet ilot

 

- Ulkoilu valoisan aikaan. Sitä oppii arvostamaan vasta sitten, kun joutuu odottamaan viikonloppua päästäkseen valoisan aikaan ulos.

- Erilaisten uusien teemakujen testaaminen. Juon yleensä vihreää teetä, mutta jostain syystä musta tee lorauksella maitoa on nyt vallannut alaa.

- Wilhelmiina-keksit. Näitä pikku herkkuja tulee hetkessä kaksi täyttä pellillistä. Hyvän maun salaisuus lienee siirapissa.

- Kierrätyskeskuksesta ostetut kupit ja liina. Kupit sopivat hyvin tuikkuastioiksi ja tuovat nyt lämmintä tunnelmaa eteiseen.

Mukavaa viikkoa kaikille! Nauttikaahan pienistä iloista!

Kangaskasseja kaksin kappalein

Ompelin kaksi kangaskassia, toisen itselleni ja toisen ystävälleni. Jälleen mennään tällä minun 'kaverille kans' -meiningillä. Vanhan suomalaisen kankaan löysin kirpparilta pilkkahintaan, vain 2,50€ kahdesta verhosta ja kapasta! Jonkin aikaa tämäkin kangas odotteli komerossa, kun en raaskinut käyttää. Onneksi rohkaistuin, sillä kyllä tästä on ollut enemmän iloa näin. Ekologiset kangaskassit päihittävät rumat muovipussit mennen tullen ja palatessa.

Värikästä kevättä!

Komerossa on vanhoja kivoja kankaita, joita en ole raaskinut käyttää. Huomasin kuitenkin, etteivät ne siellä ketään ilahduta. Ne eivät myöskään mahdollisesti tule löytämään käyttötarkoitusta sellaisenaan, joten päätin reippaasti alkaa ompelemaan niistä jotakin. Ensimmäisenä vuorossa oli retro lakana, jonka olin näköjään ostanut jo liki kolme vuotta sitten! Siitä syntyi kaksi kivaa tyynyliinaa. Tavallinen jämäkkä puuvillakangas on turvallinen valinta tällaiselle aloittelevalle ompelijalle.

Sadepäivänä

Sadepäivänä piipahdan ulkona koiran kanssa. Jalo ei kuulu niihin koiriin, joita vesisade haittaisi. Se haluaa ulos säällä kuin säällä. Märässä metsässä on oikein hyvä leikkiä edellispäivänä löydetyillä tennispalloilla, joihin Jalolla tuntuu olevan aivan erityinen vainu.

Sisällä keitän suuren kupillisen teetä ja istahdan sohvalle lukemaan kirjaa. Yksi sohvalla olevista tyynyistämme on saanut uuden tyynyliinan. Uudistin kierrätyskeskuksesta löytämäni lokkityynyliinan iloisen keltaisella kankaalla. Siitä tuli mielestäni oikein kiva.

Iloinen koiratyynyliina

Meillä on tällä hetkellä sohvana vanha sininen laveri, johon on ollut tarkoitus hankkia paljon iloisen värisiä tyynyjä. Ostamallahan se kävisi nopeiten, mutta kun olen vähän sellainen että kaikki pitäisi saada tehdä itse. No nyt sain ainakin yhteen tyynyyn ommeltua uuden tilkkutyynyliinan. Keskellä olevan koirakankaanhan ostin jo viime kesänä kirpputorilta. Myös vaalean sininen ja vanha sinikukallinen kangas ovat kirpparilta. Kaksi muuta kangasta, nimeltänsä Ananas ja Heinä, ovat Marimekon tilkkulaarista.

Tilkkuliinat koirulille

Koira lotraa juodessaan vettä lattialle ja sotkee muutenkin ruoalla lattiaa, niin piti tehdä sille omat liinat kuppien alle. Idea lähti siitä, kun löysin tarvikkeet punaiseen liinaan kirpparilta. Pussillinen tilkkuja maksoi 50 senttiä. Sininen liina seurasi perässä, kun innostusta riitti. Kirpparilta löytyy paljon halpoja kankaita, jotka eivät ole välttämättä isona pintana kauniita, mutta näyttävät ihan erilaiselta pienenä tilkkuna.