Korkkari- ja maatuskapiparit

Äkkiä tämän joulun piparkakkukuvat blogiin, ennen kuin joulu jo vilistää ohi! Tänä vuonna leivoin pipareita kaksi kertaa, sillä niiden menekki pääsi yllättämään. Joukossa oli näitä piparikorkkareita ja -maatuskoita, joilla ilahdutin muun muassa tytön muskari- ja värikylpyohjaajia.

Joulun lähellä innostuin vielä kokeilemaan purkkikaakaoita, joihin käytin Fazerin ohjetta. Vauvanruokapurkkeja oli reilusti omasta takaa ja kansiin löytyi sattumalta kotoa sopivat kangastilkut.

Hernepusseja Marimekon Tervapääskystä

Halusin tehdä tyttärellemme hernepusseja (tai oikeastaan ohranjyväpusseja) Marimekon kankaista, mutta myymälän tilkkulaarista ei löytynyt mitään tarpeeksi värikästä. Onneksi paikalla sattui olemaan puolituttu myyjätär, jolta sain hirmu hyvän idean tehdä hernepussit Tervapääsky-kankaasta. Siinä kun on samassa kuosissa kaiken värisiä paloja ja hauskoja kuvioita.

Hetki meni, ennen kuin tyttäremme lämpeni hernepusseille, mutta nyt ne ovat todella mieluisia. Hernepusseja kuljetetaan hampaissa, laitetaan patterin päälle, kerätään kuppiin, ojennetaan äidille ja tietysti levitellään pitkin olohuonetta.

Harmi vain, että Tervapääsky taisi olla juuri poistumassa myynnistä. Jatkossa pitää siis tehdä hernepusseja jostain muusta kankaasta.

Sterk-lanka testissä

Ostin Lankamaailmasta kokeeksi muutaman kerän minulle uutta tuttavuutta, Sterk Du Store Alpakka -lankaa. Langassa on 40% alpakkaa, 40% merinovillaa ja 20% polyamidia. Lankojen värikartta oli niin mahdottoman ihana, että oli suorastaan vaikea valita vain pari väriä.

Aikani keriä pyöriteltyäni päätin tehdä yhdestä tyttärellemme perinteisen siksak-myssyn. Tekokuidun vuoksi Sterk sopisi myös sukkalangaksi, mutta itse tykkään vähän ryhdikkäämmästä langasta sukissa. Vauvan myssyyn se oli kuitenkin oiva valinta. Kaksi sinistä kerää violetin vivahteella odottavat vielä vuoroaan.

Kirjoneuletta vauvalle

Löysin Life with Mari -blogista ohjeen valtavan ihaniin lapsen kirjoneulesukkiin. Sukat suorastaan lennähtivät puikoille ja valmistuivatkin nopsasti. Sukat on tikuteltu Dropsin Karismalla 3,5mm puikoilla.

Ohjeessa on kaksi kokoa, vauvalle ja taaperolle. Tein nyt pienemmän koon sukat, mutta varmaan tulee tehtyä myöhemmin vielä ne suuremmatkin. Ohjeessa sanotaan, että molempiin kokoihin kannattaa varata kaksi kerää pääväriä, mutta mulla riitti yksi kerä juuri ja juuri. Toista väriä meni ehkä puoli kerää tai alle. Ohje oli tosi hyvä! Suosittelen lämpimästi!

Ps. Joulukaktuksemme yllätti meidät iloisesti kukkimalla ensimmäistä kertaa kunnolla. Malttamatonkin oli, kun jo lokakuussa aloitti! 

Harmaat raitalapaset

Kävi hairahdus. Ystäväni siivosi muuttaessaan lankavarastonsa ja kysyi haluaisinko ostaa häneltä ison kassillisen lankoja. En voinut vastustaa kiusausta, vaikka tähän taloon ei todellakaan olisi tarvittu enää yhtään kerää! 

Tässäpä nyt kuitenkin ensimmäinen tuotos uusista langoista: peruslapaset itselleni. En ole ihan varma, mutta lienevät seiskaveikkaa. Ohje on omasta päästä, sillä useimmilla neuleohjeilla lapasista pukkaa tulemaan minulle aivan liian suuria.

Oregano

Kokeilin tänä kesänä ensimmäistä kertaa kasvattaa oreganoa parvekkeella. Alku oli epätoivoista, sillä pienet oreganon taimet olivat kovin hoikkia pitkiä suikeroita ja lakosivat kastellessa multaan, vaikka miten sievästi yritin niitä kastella. Pikkuhiljaa ne siitä kuitenkin lähtivät kasvamaan ja innostuivat vallan, kun pääsivät parvekkeelle valoon ja lämpöön.

Loppujen lopuksi sain kuivatettavaksi kaksi varsin mukavan kokoista ruukullista oreganoa. Kuivatus onnistui hienosti huoneenlämmössä tarjottimella talouspaperin päällä. Muutamassa päivässä oreganot olivat valmiita murskattavaksi käsin lasipurkkiin.

Syysterveiset ystäville

Ystäväni muutti syksyn tullen toiseen kaupunkiin, joten halusin neuloa hänelle ja hänen puolisolleen pienet lämmittimet. Ohje on vanha kunnon Susie Rogers' Reading Mitts, jolla olen tehnyt jo monta monituista paria kämmekkäitä. Lanka oli tällä kertaa Dropsin Karismaa ja puikot 3,5mm.

Maalasin mukaan myös auringonkukkakortin, johon sain inspiraatiota elokuun Taika-lehdestä. Sain lehtitilauksen lahjaksi mieheltäni, joten lehti kolahtaa minulle nykyään ihan postiluukkuun. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulle tulee askartelulehti.

Mukavaa syksyä kaikille!

Luumupuu-kortit

Taiteilin 7,5 kuukauden ikäisen tyttäreni kanssa "Luumupuu"-kortteja. Maalasin ensin taustat vesivärillä ja luumut tehtiin tytön sormilla ja varpailla sormivärillä. Oli mukavaa häärätä yhdessä pienokaisen kanssa, vaikkei hän siitä tainnut vielä paljon ymmärtääkään.

Päikkäreitä ja pikkusukkia

Tyttäremme nukkuu päikkärinsä parhaiten ulkona. Meillä ei ole kuitenkaan omaa pihaa, joten nyt kesällä olen kärrytellyt hänet jonnekin mukavaan neulomispaikkaan ja neulonut sarjatuotannolla pikkusukkia hänen nukkuessaan. Samalla saivat kyytiä ohuet sukkalangat, joiden määrä oli päässyt ryöstäytymään jo pahemman kerran käsistä.

Välillä neulomisaikaa on ollut parikin tuntia, joten sukkia alkoi kertymään ihan mukavasti. Tyttäremme ei luonnollisestikaan näin monia sukkia tarvi, joten kävin viemässä sukat Hopelle. Syksyn tullen niille on varmasti käyttöä.

Pikku Godzilla auttoi ystävällisesti sukkien kuvaamisessa.

Vanhat trikoovaatteet matoksi!

Kerroinkin jo kesäkuussa aloittaneeni virkkaamaan pyöreää mattoa kuteista, jotka leikkasin vanhoista trikoovaatteista. Ja senkin kerroin, että innoituksen tähän sain Mariko Palomaan Itte tein ja kierrätin -kirjasta. Vaatteet ovat kotoisin omasta ja ystäväni vaatekaapista, sekä kierrätyskeskuksesta. Hintaa matolle tuli huimat 2€!

Jostain syystä innostuin tämän maton virkkaamisesta aivan hirvittävästi. Oli mahtavaa nähdä, miten aivan kauheistakin rytkyistä tuli hienoja raitoja mattoon. Monilla kierrätyskeskuksen vaatteilla olisi tuskin ollut enää elämää sellaisenaan.

Osviittaa virkkuuseen katsoin Hella & houkutus -blogin ohjeesta. Mutta kuten tämänkin blogin kirjoittaja kertoo, ei ohje enää jossain vaiheessa päde, vaan lisäyksiä on tehtävä mattoon silloin kun siltä näyttää. Aika nopeasti sen kuitenkin oppi, tarvittiinko lisäyksiä vai ei.

Jipitijei! Matto on oikea ilopilleri!

Puolivuotispäivä ja muuta kesänviettoa

Kesä on ollut mahtava viileistä säistä huolimatta. On grillailtu, mökkeilty, tavattu sukulaisia, käyty ulkona syömässä, puuhasteltu kasvimaalla ja laitettu kotia. Niin, ja tietysti ihmetelty esikoisemme kasvamista. Kuinka hurjasti ihminen kehittyykään ensimmäisen vuotensa aikana!

Kesäkuun 30. päivä vietimme tyttäremme puolivuotispäivää. Leivoin juhlan kunniaksi gluteenittoman Britakakun raparperi-mansikkatäytteellä. Kakkuun katsoin osviittaa Katriinan keittiössä -blogista. Tuli muuten hyvää!

Paidanhelmasta pipoksi

Halusin tehdä tyttärellemme ohuen kesäpipon. Siispä kaivelin kangasvarastostani uudet palat trikookangasta. Puuhakkaana aloin toimeen tytön nukkuessa päiväunia, enkä vaivautunut mittaamaan päänympärystä. Leikkasin suoraan neljä pipoa, joista kolme osoittautui liian pieniksi ja neljännen tunaroin unohtamalla alareunan kääntövaran.

Siispä oli keksittävä varasuunnitelma. Ystäväni oli antanut käyttööni vanhoja trikoopuseroita matonkudetarpeiksi. Keltainen paita oli vielä leikkaamatta, joten päätin ommella pipon sen helmasta. Eteen ompelin vielä pienen heppakoristeen ja näin oli pirtsakka kesäpipo valmis! Paidasta riittäisi vielä hyvinkin myös pirtsakoihin kesätumppuihin.

Ensimmäinen taidekokemus

Ikuistin ystäväni avustuksella 5,5 kuukauden ikäisen tyttäremme kädet ja jalkapohjat. Apu oli tarpeen, sillä tämän ikäiset vekarat ovat jo aika touhukkaita liikkumaan. Kuvista on tarkoitus tehdä myöhemmin taulu.

Huomenna, 14. päivä kesäkuuta, vietetään luonnonkukkien päivää. Siksipä keräsin vaunulenkin varrelta kaikki löytämäni luonnonkukat. Lyhyessä ajassa löytyi melko monta lajia. Muut olivat tuttuja, mutta ylimmän kuvan metsässä rehottavaa valkoista kukkaa en ollut aiemmin nähnyt.

Pieni aprikoositaulu

Tällainen taulu löytyi arkistojen kätköistä, ja päätin viimein laittaa sen kehyksiin ja seinälle. Taulu on vuodelta 2009, jolloin harjoittelin vesivärimaalausta kuvataidekasvatuksen pääsykoetta varten. Aprikoosit on puolestaan kuvattu keväällä 2008 Elefsinassa, Ateenan esikaupungissa. Aprikoosien kypsyysaste taisi vähän muuttua maalatessa.

Tarkennuksena mainittakoon, ettei minusta tullut kuvaamataidon opettajaa, mutta tuli jotain muuta, ja vesivärimaalaus jäi rakkaaksi harrastukseksi.

Inspiroiva kirja ja matonpoikanen

Tutustuin toukokuun lopulla Mariko Palomaan kirjaan Itte tein ja kierrätin, ja ihastuin siihen heti ikihyviksi. Kirja sisältää paljon vinkkejä ja ohjeita siihen, miten erilaisia materiaaleja voi kierrättää ja vanhasta tehdä uutta. En oikeastaan halua nostaa tässä esiin mitään yksittäistä ohjetta, sillä kirja toimi minulla pikemminkin kokonaisvaltaisempana inspiraation lähteenä.

Kerronpa kuitenkin, että kirjan lukemisen jälkeen suuntasin ensimmäisenä vaatekaapilleni ja aloin saksimaan vanhoja trikoovaatteitani matonkuteiksi. Kehotin myös paria kaveriani tekemään kevätsiivouksen vaatekaapilleen ja pyörähdin etsimässä saksittavaa kierrätyskeskuksestakin.

Matonkuteista on nyt syntynyt pieni matonpoikanen, joka kasvaa sitä mukaa, kun ehdin hankkia kuteita. Maton virkkaaminen on ollut rentouttavaa puuhaa, sillä se ei ole turhan tarkkaa. Kuteiden ei tarvitse olla tarkasti saman paksuisia, printit eivät haittaa ja kaikki värit ovat tervetulleita. Mitä värikkäämmät kuteet, sitä iloisempi sekamelskamatto! Sisäistä mummoani hihityttää.

Basilikaa, timjamia ja herneenversoja

1. Siemenet on juuri kylvetty.

 2. Yksi viikko kylvöstä. Ruukuissa vihertää jo.

 3. Kaksi viikkoa kylvöstä. Taimissa on jo muutakin kuin sirkkalehdet.

 4. Herneenversot kasvavat vauhdilla. Alle viikossa pääsee jo maistelemaan.

Innostuin kasvattelemaan ikkunalaudallamme yrttejä. Kylvin basilikan ja timjamin siemenet huhtikuun puolessa välissä. Oreganot kylvin vähän myöhemmin, mutta ne ovat vielä pieniä, eikä niistä ole tässä kuvia. Oli mukava seurata, kuinka pienet taimet alkoivat pikkuhiljaa kurkistella ruukuistaan.

Lisäksi laitoin kasvamaan herneenversoja. Ensimmäinen erä on jo maisteltu ja toinen jo tulossa. Tekisi myös mieli kasvatella auringonkukan versoja, mutta ensin pitäisi ottaa selvää, mistä kuorellisia siemeniä saa. Kaikki linnunsiemenet eivät ilmeisesti ole käyttökelpoisia tähän tarkoitukseen.