Itse tehtyä jäätelöä

Aiemmin olen ajatellut, että jäätelö on jotain sellaista, mitä ei voi tehdä itse tai että sen tekeminen on vaikeaa. Jouduin muuttamaan käsityksiäni, kun Kahviaddikti antoi minulle maailman helpoimman jäätelöreseptin:

1. Vatkaa 4 dl kuohukermaa.
2. Sekoita joukkoon 1 tölkillinen kondensoitua maitoa.
3. Mausta haluamallasi tavalla.
4. Sekoita sähkövatkaimella n. 1/2 tunnin välein niin kauan kuin se on mahdollista, eli n. 3-4 tuntia.

Tällä reseptillä syntyy ihan oikean näköistä ja makuista jäätelöä, eikä sen tekemiseen tarvita välttämättä jäätelökonetta. Ensimmäinen tekemäni erä oli puolukkajäätelöä, eli lisäsin jäätelömassaan pienen rasiallisen puolukkasurvosta. Kondensoitu maito antaa jäätelöön mukavan kinuskisen maun ja on ilmeisesti salaisuus siihen, että jäätelö on pakkasesta otettuna sopivan pehmeää.

Toisesta erästä tein Baileys-kaurakeksijäätelöä lisäämällä jäätelömassaan 1/2 dl Baileysiä ja murustelemalla joukkoon vielä muutamia kaurakeksejä. Tämä jäätelö oli pakkasesta otettuna vieläkin pehmeämpää, kuin puolukkajäätelö. Itse kehiteltyjä jätskimakuja ei välttämättä kaupasta löydykään.

Kurpitsa ja muuta satoa

Syyskuussa puolisoni äiti toi meille monenlaista itse kasvattamaansa syksyn satoa. En ole varmaan koskaan nähnyt noin suurta kesäkurpitsaa! Kesäkurpitsan lisäksi tuomisiin kuului monenlaisia sipuleita, auringonkukkia, perunoita, porkkanoita, maissia, eri värisiä pikkutomaatteja, sekä omenamehua ja viinimarjamehua. Niin ja tietysti tuo jättikurpitsa! Onneksi netistä löytyi runsaasti ohjeita sen käsittelyyn.

Siemeniä tuli runsas 2 dl. Huuhtelin siemenet ja kuivatin niitä pellillä hetken. Pistin siemeniin pikkuisen oliiviöljyä ja ripauksen suolaa. Sitten vain uuniin 200 asteeseen n. 20-30 minuutiksi. Mukavia naposteltavia tuli.

Itse kurpistasta koversin tietysti lyhdyn parvekkeen pöydälle. En halunnut tehdä siitä pelottavan näköistä, joten tällainen iloinen tyyppi siitä tuli. Tosin se on jo nyt vähän lysähtänyt ja muuttunut pikkuisen häijymmän näköiseksi. Sisällöstä tein sosetta pakkaseen odottelemaan, josko jossain vaiheessa tekisin siitä vaikka piirakkaa.

Ja loppuun vielä lyhtykukkia minun äitini pihamaalta :)

Syksy

Mikä on tämä väsymys, joka ei tunnu johtuvan oikein mistään? Syksyn saapuessa se vain tulee ja tuntuu siltä, että osa energiastani on vain kadonnut jonnekin. Hulluinta tässä on se, että ainakin minulla syksy on kiireistä aikaa. On paljon kaikenlaista tekemistä, johon pitäisi jaksaa keskittyä. Valitettavasti tämä johtaa siihen, että ei ole aikaa tai jaksamista tehdä niitä kivoja juttuja, joista sitä energiaa saisi.

On syksyssä toki hyvätkin puolensa, niin kuin sadonkorjuun herkut; puolukat, omenat ja sienet vaativat syksyn. Ihana on myöskin uusi harrastukseni, keramiikkakurssi, jota oikein odotan, ja joka toimii varmana piristysruiskeena joka maanantai. Varmasti laitan savitöistäni kuvia tännekin, kunhan niitä alkaa valmistua.

Ehkä sitä pitäisi vain antaa periksi. Olla väsynyt hyvällä omalla tunnolla ja vaatia itseltänsä vähän vähemmän. Uskoa että se energia sieltä taas jossain vaiheessa palailee. Tehdä aikaa niille kivoille asioille vaikka väkisin.

PS: Kuvassa näkyvät kämmekkäät ovat jo neljännet samanlaiset ja viidennet ovat jo puikoilla. Näitä on mukava ja nopea tehdä ystäville, kun ohje on jo niin tuttu.

Tupsupipo

Tällainen peruspipo syntyi, kun joustinneulos oli liian tiukkaa alkuperäiseen tarkoitukseensa. Olin kerrankin työlleni armollinen ja säästin sen purkamiselta. Lanka on Novitan Woolia, joten eipähän kutita! Puikot ovat kokoa 2,5. Tupsun tekoa piti vähän muistella, mutta helpostihan se sitten kuitenkin onnistui.

Tässä ohje siltä varalta, että joku muukin innostuu neulomaan lämmikettä syksyksi:

1. Luo 136 silmukkaa.
2. Neulo 2o,2n -joustinta pyörönä n. 18 cm.
3. Kavenna neulomalla 2o yhteen, 2n yhteen koko krs.
4. Neulo 1o,1n -joustinta n. 2 cm.
5. Neulo 2s oikein yhteen koko krs.
6. Neulo 1 krs oikein.
7. Toista kohdat 5 ja 6.
8. Katkaise lanka ja pujota silmukoiden läpi.
9. Tee tupsu ja kiinnitä se päälaelle.

Sadepäivänä

Sadepäivänä piipahdan ulkona koiran kanssa. Jalo ei kuulu niihin koiriin, joita vesisade haittaisi. Se haluaa ulos säällä kuin säällä. Märässä metsässä on oikein hyvä leikkiä edellispäivänä löydetyillä tennispalloilla, joihin Jalolla tuntuu olevan aivan erityinen vainu.

Sisällä keitän suuren kupillisen teetä ja istahdan sohvalle lukemaan kirjaa. Yksi sohvalla olevista tyynyistämme on saanut uuden tyynyliinan. Uudistin kierrätyskeskuksesta löytämäni lokkityynyliinan iloisen keltaisella kankaalla. Siitä tuli mielestäni oikein kiva.

Pöytäliina

Kangasvarastot ovat alkaneet uhkaavasti pullistella. Eilen yritin vähän perkata kankaitani ja muistin tämän Aurinko-omenalta saamani kankaan. Kiitos vain kangaspalasta, ystäväni, sillä nyt meillä on uusi pöytäliina. Eikä tarvinnut sen enempää vaivaa nähdä, kuin huolitella kankaan reunat.

Kierrätyskeskuksesta

Ihanuuksia kierrätyskeskuksesta! Pusero minulle itselleni, vanha pieni ruskeavalkoinen verho, hauska lokkityynyliina ja uudenveroinen lasten Finlaysonin pussilakana pienelle kummipojalleni. Lisäksi löytyi hame, josta ei nyt ole tässä kuvaa. Vaatteet ja kankaat maksoivat 5 senttiä/kpl, joten maksoin näistä kaikista ihanuuksista yhteensä 25 senttiä! Kannattipa taas piipahtaa kierrätyskeskuksessa! Ehkä nyt muistan käydä useamminkin.